TWISTED SISTER - LOVE IS FOR SUCKERS (1987)

Twisted Sisterillä ei enää homma tuntunut toimivan vuonna 1985 ilmestyneen Come Out And Play -albumia seuranneen kiertueen jälkeen. Kyllästyminen toistensa naamoihin sekä turhautuminen lienevät olleen perimmäisiä tunteita herrojen päässä vuoden 1986 tienoilla. Rumpali A.J Pero otti lähtöpassit ja liittyi vanhaan yhtyeeseensä nimeltä Cities. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä orkesterista, mutta A.J. Peron tuoman nosteen kautta tämänkin pumpun levyä mainostettiin jopa täällä härmässä levykauppojen ikkunoissa Twisted Sisterin kannuttajan uutena bändinä. Demopohjalta Cities olikin puuhastellut ennen Peron paluuta. Nyt kun Cities-yhtyettä kaivoin YouTubesta kuuntelulle, en ole varma pitäisikö itke vai nauraa. Teen varmuuden vuoksi molempia. Cities on huonosoundista puusilmäheviä pahimmillaan. Vaikka Metal Blade Records ja perustajansa Brian Slagel tekivät 80-luvulla riippumattomana levy-yhtiönä todellisia kulttuuritekoja metallimusiikin saralla, täytyy myöntää, jotta yhtiö tuuttasi pihalle myös paljon huonosti tuotettua kuraheviä. Kuten nyt tämä A.J. Peron Cities. Annihilation Absolute oli yhtyeen esikoislevy ja samalla myös sen joutsenlaulu. Luojan kiitos!

 

Cities-lätty, joka roikkui jopaTurussa
Musiikki-Helinin ikkunassa aikoinaan.
Siinä Priestin Turbon ja Ozzyn
Ultimate Sinin välissä.

    Twisted Sisterin nokkamies ja kantava voima Dee Snider oli vuoden -86 aikana alkanut työstämään tulevaa soololevyään. Alkuun yritetty yhteistyö tulevan Iron Maiden kitaristi Janick Gersin kanssa ei lopulta osoittautunut toimivaksi. Tarina kertoo Gersin pelänneen Sniderin bändissä joutuvansa meikkaamaan naamansa Twisted Sister -tyyliin. Se olisikin ollut hauskaa nähtävää. Rumpalina Sniderin projektissa hääräsi entinen Good Rats kannuttaja Joey Franco, joka oli jo ehditty pestaamaan Peron korvaajaksi myös Twisted Sisteriin. Gersin kanssa homman kuivuttua kasaan, Snider otti yhtyettä Reb Beachiin ja Kip Wingeriin. Miehiin, jotka sittemmin menestyivät muodostamassaan imelässä Winger-nimeä kantavassa pumpulihevi-yhtyeessä. Lisäksi Snider palkkasi studiohommiin Kix-yhtyeessä soittaneen Steve Whitemanin sekä TNT-yhtyeestä tutun Ronnie Le Tekron.

    Albumin julkaiseminen ei  sitten mennyt herra Sniderin tupakkiaskin kanteen piirtämän kaavion mukaan. Atlanticin levypomot, kun vaativat jotta albumi julkaistaan Twisted Sister -nimen alla. Tähän oli Dee Sniderin taipuminen. Loimaan kauppaopiston markkinointilinjan suorittaneena ymmärrän Atlantic Recordsin sikariportaan vaatimuksen. Nimenä TS oli myyvempi kuin pelkkä Dee Snider tai pahimmassa tapauksessa joku täysin uusi yhteen nimi.

   Jos levy olisi ollut jymymenestys, yhtyeellä olisi saattanut olla tulevaisuutta edes dollarinkuvat linsseissään. Edellinen Come Out And Play -kiekko (1985) oli myynyt Usassa platinaa, mutta jäänyt selvästi Stay Hungryn (1984) lukemista.  Come Out And Playta seurannut kiertue sen sijaan oli fiasko, joka repi yhtyeen erilleen. Love Is For Suckers ilmestyi levykauppojen hyllyille  elokuun 13. päivä vuonna 1987. Ja sinne se myös jäi. Yhtyeen kultakausi oli auttamatta ohi. Levy-yhtiö yritti vielä puffata myyntiä julkaisemalla videon kappaleesta Hot Love.

 

 

 

    Hot Love -videolla esiintyy rouva Snider punaisessa mekossaan ja bändin jäsenet ovat hylänneet meikit ja vetäneet niskaan farkkua ja nahkaa. Sen sijaan kappale on melkoista kasarihumppaa. Twisted Sister vetosi aikoinaan miespuolisiin amisviiksisiin koijareihin juuri kapinallaan ja uholla turhia auktoriteetteja ja opettajia vastaan. Siis kaikkea mitä nuorimies tarvitsee elämänsä alkutaipaleen nuotioon sytykkeeksi. Muistan ainakin itse kun kuulin Hot Loven ekan kerran, oli laatanlento lähellä. Sinänsä levyn materiaali ei aivan hirttämättömästi poikkea Twistari-kamasta. Kirjoittihan Dee Snider lähes kaiken aiemmillakin Twisted Sister -levyillä. Sen sijaan tuottajaksi hommattu Beau Hill teki sen mistä on tänä päivänä tunnettu. En tiedä ovatko Beau Hill ja Desmond Child tehneet koskaan yhteistyötä. Jos ovat niin sen työn hedelmä pitää pakata lyijykapseliin ja ampua avaruuteen muistona siitä mitä oli 80-luku. Ratt, Warrant, Winger olivat Beau Hillin muutamia kädenjälkiä soundillisesti ja sitä myös Love Is For Suckers on. Komeasti kaikuvat rummut sekä sliipattu ja muovinen äänimaailma. Kaikkein terävimmillään ei myöskään mister Sniderin sävelkynä ole ollut. Joukkoon mahtuu turhakkeita kuten Tonight ja You Are All I Need sekä Hot Love-kammotus. Mutta toisaalta muutama aivan huikea Twisted-helmi kuten Wake Up (The Sleeping Giant) sekä ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikeistani nimibiisi Love Is For Suckers, joka jostain syystä tuo mieleeni Lizzy Borden yhtyeen.

   Jo ennen vuotta 1987 Twisted Sisteristä oli tullut vitsi metallifanien keskuudessa, eikä uudelle popimmalle ilmaisulle löytynyt yleisöä juppipuoleltakaan, joille kulmahampaansa teroittanut Dee Snider oli ollut kauhistus muutama vuosi aiemmin. Bändi jopa rundasi levyn myötä, mutta hyvin pian sen jälkeen Dee Snider ilmoitti jättävänsä yhtyeen ja se oli sit siinä. Snider kokosi oman Desperado -yhtyeensä, johon otti rumpuihin ex-Iron Maidenin Clive Burrin sekä Gillanin kanssa soittaneen Bernie Tormen, joka oli vähällä päästä myös Ozzy Osbournen kepittäjäksi. Kun lapsenlapset tulevat hakemaan minua joulupöytään vanhainkodista kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja kysyvät: Vaari, Mikä oli Twisted Sister?, en kaiva tätä levyä esiin. Kokonaisuudessaan levy saa haukottelemaan ja ihmettelemään mitä ihmiset vetivät 80-luvulla, kun musa oli tätä. Mutta jos tämä tulee vastaan kirpparilla, suosittelen ostamaan. Twisted Sister on kuitenkin huomattavasti parempaa ajankuvaa kuin Modern Talking. Play It Loud Mutha!

IRON MAIDEN - PIECE OF MIND (1983)

Iron Maidenin kolmas albumi The Number of the Beast räjäytti pankin. Levy nousi suoraan ilmestyttyään brittilistan kärkeen. Kahdella ensimmäisellä lätyllä laulanut Paul DiAnno oli siirretty sivuun Killers World Tourin aikana ilmenneiden henkilökohtaisten ongelmien johdosta. Tilalle Steve Harris oli hankkinut Samson -yhtyeessä kannuksensa kiilloittaneen Bruce Dickinsonin. Dickinsonin tulo ja kehittyminen yhdeksi maailman merkittävimmäksi hevivokalistiksi oli tietysti mainittava muutos, muttei suinkaan ainoa. Bändin sävellystyön vastuun jakaminen pelkästään Steve Harrisin hartioilta on vähintäänkin yhtä merkittävää. Adrian Smithin alkaessa säveltää Maidenille myös Harrisin sävelkynä terävöityi.

Beastin menestyksen myötä paineet neljännen albuminen tekemisessä ovat mahtaneet olla vuoren korkuiset. Asiaa ei mitenkään helpottanut rumpali Clive Burrin pitkällä maailmankiertueella ilmenneet ongelmat. Soitto ei kulkenut entiseen malliin ja henkiset paineet olivat miehelle liikaa. Viina maistui ja komppi pätki.Myöhemmin MS-tautiin sairastuneen Burrin ongelmat saattoivat olla jo piilevän taudin aiheuttamia. Tilalle hankittiin Trust-yhtyeessä ja Pat Travers bändissä soittanut lyttynenä Nicko McBrain.

Yhtye äänitti levyä Bahamalla samoista syistä kuin Rolling Stones teki aikanaan Exile on Main St.-albumiaan Ranskassa. Britannian verotus kun tuohon aikaan vei muusikoiden tekemisestä melkoisen siivun. Ja kelienkin puolesta Bahama lienee ollut mukavampi kuin sateinen Englanti.
Albumi julkaistiin toukokuussa 1983. Levy ei noussut edeltäjänsä tavoin brittilistan ykköseksi vaan kolmoseksi. Levy kuitenkin myi edeltäjäänsä paremmin ja Jenkeissä ylitti platinaan oikeuttavan miljoonan kappaleen myynnin. Singleinä julkaisriin Flight of Icarus ja The Trooper, todellisia Maiden klassikoita kumpainenkin.

  Bändi aloitti 140 konserttia käsittäneen World Piece Tourinsa toukokuussa 1983 ja päätti sen joulukuussa Dortmundiin keikkaan, joka televisioitiin ympäri Eurooppaa. Suomessa bändi esiintyi 1. kesäkuuta Helsingin jäähallissa lämppärinään Rock Goddess. Muistan nähneeni tuon Dortmundin keikan aikoinaan tai ainakin osan siitä Suomenkin televisiosta ja se edelleen tänä päivänä vakuuttaa. Iron Maiden on elämänsä vedossa. Nälkäinen yhtye, joka on myös luovuutensa huipulla ja suorassa nousukiidossa kohti uusia menestyksiä. Iron Maiden oli vielä vuonna 1983 heavy-yhtye eikä pelkkä porukka toimistusjohtajia rutiineissa, mitä se välillä tänä päivänä tuntuu olevan. Myönnetään, että niin ovat monet muutkin aikalaiset. Tietysti tunteet ja omat muistot kultaavat näissäkin jutuissa bändin. Piece Of Mind on minulle henkilökohtaisesti yksi rakkaimpia Maiden-albumeja. Vuonna -83 ostettu c-kasetti tuli soitettu melko puhki aikoinaan ja hyvältä se kuulostaa tänäkin päivänä.
                                                                                             

Tätä tuli veivattua Luxorin kasettimankassa aikoinaan erittäin tiuhaan.

,